sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ihana viikonloppu!


Uhmasimme mieheni kanssa eilen kohtaloa - oksukohtaloa nimittäin. Mieheni oli järjestänyt minulle yllätysohjelmaa viikonlopuksi, sen verran tiesin lauantaiaamuna. Lastenvahdit tuli meille jo heti yhdeksältä ja me lähdettiin kohti "tuntematonta" kohdetta heti aamupäivällä. Itse en tiennyt minne ollaan menossa, mutta olin saanut perjantaina mieheltäni töistä sähköpostia, jossa oli lista tavaroista jotka minun pitäisi kerätä vielä samana päivänä kasaan. Rinkkaan pakattavia tavaroita oli esim. villasukat, karvatöppöset, paljon lämmintä vaatetta jne. Minnekään kovin etelään oltaisiin siis tuskin menossa. Auto jätettiin metsätielle ja loppumatka taittui jalan ihaillen kauniita lumisia puita ja ihanaa talvimetsää. Onneksi pakkanen ei ollut kova eikä varpaat jäässä, kun saavuimme ihanan pienen mökin pihalle jäisen järven rannalle. Ovet auki ja tutustuttiin paikkoihin. Laitettiin tulet ja selätettiin akuutein nälkä. Mökki oli ihana autiotupaa muistuttava, tosin vähän vähän paremmin varusteltu versio, jossa ei kuitenkaan ollut juoksevaa vettä eikä sähköjä. Mahtava paikka rentoutua ja tehdä pieni irtiotto arkeen! Ruuan jälkeen me laitettiin lumikengät jalkaan ja lähdettiin järven jään kautta tepsuttelemaan pitkin metsiä. Välillä maattiin järven jäällä ja ihmeteltiin taivasta. Välillä puiden alla ja miettiin miltä tuntuisi, jos nuo lumet tippusivat niskaan. Päivä alkoi kääntyä illaksi ja ajateltiin mennä laittamaan pihasauna lämpiämään ja sitten tekemään ruokaa. Minua hemmoteltiin. Mies oli roudannut rinkassaan meille kaikkia ihania herkkuja. Illalliseksi hän loihti kaasuliedellä mm. lohta, perunamuussia ja suppilovahverokastiketta. Punaviini oli mukana tietenkin ja saunaoluet tottakai. Tässä vaiheessa alkoi tulla jo hämärää ja kämppä valaistiin useilla kynttilöillä ja myrskylyhdyillä. Samaisten myrskäreiden kanssa hipsimme ruuan jälkeen saunaan ja otimme kunnon löylyt. Välillä jopa minä uskaltauduin lumihankeen pyörimään. Ilta oli kerrassaan ihana. Se tunnelma, mikä syntyy yksinkertaisuudesta on valloittava ja samalla on mahdollisuus huomata, että paljon vähemmälläkin pärjäisi. Vaikka sitten talvella ja pakkasella. Yö meni vierekkäin nukkuessa, kylkikyljessä, jotta pysyisi mahdollisimman lämpimänä. Aamulla heräsimme myöhään, söimme rauhassa ihanan aamupalan ja aloimme laittaa kämppää kuntoon. Oli ihana palata kotiin ja nähdä omat pienet muruset. Illalla meille vielä tuli yhdet meidän kaverit istumaan iltaa. Nyt lapset nukkuu ja ajattelin itsekin pian kömpiä sänkyyn.

Ihana, ihana viikonloppu. Näitä ihminen aina välillä tarvitsee <3


2 kommenttia:

  1. Olipas mahtava yllätys <3 On sulla ihana mies! :)

    VastaaPoista
  2. No on kyllä, i agree! Vielä kun osaisin itsekin olla joskus yhtä ihana.

    VastaaPoista