Rahvilaivalla Brasiliaan ja muita nojatuolikokemuksia

Myönnetään, olen ollut laiskimus ja bloggailu on vaan jäänyt. Minua on vetänyt puoleeni viimepäivinä enemmän ihanainen löytöni, suomalaisen Niina Within kirjoittama kirja omasta reppureissustaan Etelä-Amerikkaan "Rahtilaivalla Brasiliaan - vuorotteluvapaalla Etelä-Amerikassa". Kirja kertoo siis kutakuinkin itseni ikäisestä tyttösestä, joka päättää ottaa hatkat (hyvin tehty!) ja lähteä yksin naisena(!) rahtilaivalla(!) kauaskauas pois. Kirja on päätetty toteuttaa kirjan muotoon vasta jälkeen päin, sillä kirja koostuu matkan aikana kotiväelle lähetetyistä kirjeistä. En oikein tiedä onko tässä tilassa olevan reissukuumeisen ihmisen viisasta aloittaa lukemaan kirjaa siitä, kuinka joku toinen saa tehdä sen mistä itse joka päivä haaveilee, mutta mukavaa se joka tapauksessa oli. Olin jotenkin kaikista eniten innoissani kirjan alkuosasta, kun matka oli vielä alussa ja matka taittui rahtilaivalla. Täytyy myöntää, että rahtilaivan kyydissä matkustaminen jonnekin tosi kauas on yksi top 10 haaveistani. Vaikkakin kirjan myötä selvisi, että se on paikoin myös kovin tylsää (kuten olettaa saattaa), mutta omalla kohdallani se vain lisäsi intoani. Toinen haave on junalla Moskovasta Pekingiin, mutta jätetään se aihe heti sikseen. En nimittäin voi kuvitella, että tuollaiset "pystytään samassa paikassa ja tylsistytään"-jutut on kivoja lasten kanssa. Pakko siis lykätä niitä ajatuksia kauemmaksi ja haaveilla jostain kuitenkin hiukan realistisemmasta. Kirja oli leppoisaa ja viihdyttävää luettavaa, jota mielelläni suosittelen jokaiselle reissukuumeiselle.  Se tarjosi mielestäni kivan katsauksen siihen, mitä kaikkea reissunpäällä oleminen tarjoaa niin iloissaan kuin rasittavuudessaankin. Huomasi, että loppua kohden kirjoittaja alkoi olla jo aika väsynyt reissaamiseen ja kaipasi kotia ehkä enemmän kuin suostui myöntämäänkään? En tiedä, mutta voin hyvin kuvitella, että pitkän reissun jälkeen on mahtavaa palata kotiin.

Seuraavana aion varata kirjastosta kirjan Rastaa ja munkkeja, joka on samaisen tyttösen kirja siitä, kun hän lähtee kiertämään Kaakkois-Aasiaa. Onkin sellainen fiilis, että Etelä-Amerikasta olisi seuraavaksi kiva siirtyä vielä toisellekin puolelle palloa, jos ei muuten niin edes omassa nojatuolissaan.

Oli muuten jännä lukea tosta Etelä-Amerikasta, se kun on ollut kutakuinkin ainoa pallon osa, jota kohtaan mulla ei ole ollut suunnatonta mielenkiintoa. Nyt se ehkä hiukan lisääntyi, vaikka Aasiassa jonkin verran matkailleena pidänkin sitä jotenkin mielenkiintoisempana ja värikkäämpänä matkakohteena itselleni. Lisäksi olen nähnyt Aasiasta vasta niin pieniä paloja, että paljon siellä vielä olisi nähtävää. Haluaisin lähteä kiertämään Himalajan huudeilla Kiinan puolella, mutta myös Malesian rannoilla, Intiassa, Nepalissa sekä Indonesiassa ja Papua-Uudessa-Quinessa (vai miten tää suomeen nyt vääntyy?). Tyynenvaltameren saaret kiehtovat myös enemmän kuin tarpeeksi. No enivei, reissailu tonne itäänpäin kiinnostaa myös oikein kovasti ja jään odottamaan kirjan tarinoita innolla.

Nyt mulla kohoaa pullataikina tuolla pöydällä ja kohta aletaan paistamaan niitä. Illalla kun ollaan saatu lapset nukkumaan, alkaa miehen kanssa vaalivalvojaiset ja saunominen. Kiva ilta siis tiedossa. Eilen illalla meillä oli kavereita kylässä ja oli kyllä taas kiva parantaa maailmaa myöhään yöhön sekä pelata lautapeliä hyvässä ja mukavassa seurassa. Tällaisia viikonloppuja aina, kiitos!

PS. Tässä vähän fiilistä kuvaamastani maisemasta, johon muun muassa niin kovin mielelläni palaisin taas takaisin.

Ilmastovegeilyä

Mun vegeily on pitänyt ja nyt pitäisi alkaa etsiä hullulla tahdilla uusia hyviä kasvisruokaohjeita, joita maailma on varmaan pullollaan. Olin ostanut kaappiin punaisia linssejä jo useampi viikko sitten linssikeiton toivossa ja ajattelin tänään sit pyöräyttää sellaisen. Ensin piti vain löytää hyvä ohje. Se löytyikin itseasiassa tosi nopeasti Herkku ja koukku -blogista ja keitosta tuli taivaallista! Itse tosin jätin kookosmaidon pois, mutta se oli silti ihan hullun hyvää. Helppo ja hyvä arkiruoka. En vielä testannut lapsille, mutta luulisin että maistuu heillekin kunhan vain suostuvat maistamaan.

Tässä ohje ála Herkku ja koukku:

Linssi-tomaattikeitto (kattilallinen)

1-2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
3 porkkanaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaista currytahnaa
500 g tomaattimurskaa
1/2 l vettä (tätä kannattaa lisäillä tarpeen mukaan)
2-3 dl punaisia linssejä
500 g kookosmaitoa
suolaa ja mustapippuria
tuoretta korianteria (tai persiljaa tai krutonkeja tai sipulirouhetta tai mitä nyt sattuu keksimäänkään)

Kuori sipulit ja porkkanat. Leikkaa sipuli lohkoiksi, viipaloi valkosipuli ja porkkanat. Kuullota sipuleita ja porkkanoita hetki öljyssä. Lisää currytahna ja jatka kuullottamista. Lisää tomaattimurska ja vesi. Huuhtele linssit siivilässä ja lisää ne kattilaan. Keitä puoli tuntia. Lisää kookosmaito ja kiehauta. Tarkista maku. Viimeistele keitto esimerkiksi tuoreella korianterilla. 

Tänään törmäsin muuten sattumalta Ylen Ilmastodieetit -sarjaan, jossa neljä (vai viisi?) perhettä yrittää pienentää hiilijalanjälkeään. Vaikutti tosi mielenkiintoiselta ja se Jukkapojan koti oli pihoineen niin idyllinen ja ihana <3. Laitetaan yksi sellainen! Kiinnitimme kuitenkin mieheni kanssa huomiota siihen, että jos perheessä käytettiin ekosähköä, niin sen hiilijalanjälki oli laskettu nollaksi. Se kuitenkin antaa virheellisen vaikutelman siitä, että sitten sähköä voisi käyttää mielin määrin ilman mitään haitallisia ympäristövaikutuksia. Olipa siis ekosähköä tai ei, niin sen käyttöä tulisi enivei vähentää.

Tänne saa muuten jättää kommentteja. Mä varmaan olisin jo lopettanut tän blogin pitämisen, ellen tilastoista näkisi että täällä oikeasti käy porukkaa :).

asuntoa, asuntoa

Tänään on sit ravattu asuntonäyttöjä ja nähty kavereita. Tuli kierrettyä lähemmäs kymmenen eri asuntoa ja hohhoi, minkälaisissa asunnoissa ihmiset asuvat. Ei siis mitenkään pahalla, mutta yhdessäkin kämpässä oli ehkä viisi kaappikelloa (parhaimmillaan kaksi vierekkäin!) ja kaikki tikittivät ja kumisivat. Osa (omakoti)taloista oli enemmän tai vähemmän homeisia, ja sen valitettavasti haistoi jo eteisessä. Sit oli yksi, josta ollaan oikeasti kiinnostuneita ja kaksi, jotka ovat ihania, mutta liian kalliita meille just nyt. Näytöillä ei juuri ollut muita kuin me (no, yhdessä asunnossa oli toinenkin pari samaan aikaan) eli aika hiljaista eloa on, sen myönsivät välittäjätkin. Tinkivaraa täytyy siis olla.

Mua ahdistaa asunnon ostaminen vähän, mutta ehkä vähän vähemmän kuin aikaisemmin. Ollaan nimittäin katsottu asuntoja ihan muualta kuin nykyistä kotikulmilta ja olen tajunnut, että asunnon osto mahdollistaisi maiseman vaihtamisen. Tässä itseäni analysoidessa on käynyt nähkääs ilmi, että ainakin puolet mun angsteista liittyy selvästikin "jumahtamiseen" tai sen pelkoon. Mulle ei selvästikään sovi kovinkaan hyvin se, että maailma pysyisi ympärilläni koko ajan samanlaisena. Siihen mun matkustusvimmanikin varmaan osaltaan perustuu. Mutta jos kämppä ostettaisiin jostain ihan uudesta paikasta, niin se voisi olla ihan kivaa. Mutta milläs rahalla sit reissaillaan, kun velkaa on niin että selkä katkiaa. Toisaalta taas on tyhmää olla vuokralla ja heittää rahat kankkulan kaivoon. Emmää tiiä.

Miehellä on tosin vielä vetämässä sellainen pikku ulkomaankomennushommeli, että jos se realisoituisi (not gonna happen) niin asunnon osto saisi jäädä ja me lähdettäisiinkin etelän lämpöön. Itse en kyllä jaksa tuohon uskoa lainkaan, enkä vähiten siksi, että en vain pettyisi.

Aloitan muuten kohta gradun kirjoittelun ja mulla onkin nyt varaa mistä valita. Mulla on nimittäin toinenkin yritys, joka haluaisi nyt minun tekevän heille graduni ja he lupasivat tuplaten suuremman palkkion kuin ensimmäinen. Jei. Nyt vain mietintämyssy päähän ja pohtimaan.

Jäämeren halutaan sulavan?

Nooooniih. Tulipa taas katseltua dokumenttia, tällä kertaa tätä, joka kertoo napa-alueiden karusta tulevaisuudesta. Ajattelin, että tästä aiheesta on pakko kirjoittaa, sillä napajäätikköjen sulamiseen liittyy niin paljon huolestuttavia piirteitä.

Kaikki tietävät, että ilmaston lämpenemisen seurauksena maapallon napajäätiköt ovat alkaneet sulaa. Pelkästään jään laajuus ei kerro koko totuutta vaan on oleellista tarkastella myös jääpeitteen paksuutta. Tutkijat uskovat, että noin 30 vuoden kuluttua Jäämeri voi olla kesäisin jo kokonaan sula. Tämä olisi noin 40 vuotta aikaisemmin, kuin ennustettiin vuonna ilmestyneessä IPCC:n raportissa vuonna 2007. Viime kesänä Pohjoisen jäämeren jääpeitteen arvioidaan olleen pienimmillään 4,5 miljoonaa neliökilometriä, joka on toiseksi pienin koskaan mitattu lukema. Jotain olisi siis tehtävä.

Mutta, kaikkien intressit eivät välttämättä ole luonnonsuojelun puolella. Minua ällistyttää se tosi asia (ei siis mitään hippien hörinöitä vaan totista totta!), että pohjoisen jäämeren itseasiassa halutaan sulavan. Miksi? Koska sulaminen on jättipotti kaupalliselle merenkululle. Ilmastonmuutoksen myötä Koillisväylän reitti avautuu liikenteelle nopeammin kuin uskallamme edes kuvitella ja sen avautumisen varalle tehdään jo nyt suunnitelmia mm. Kiinassa ja Venäjällä. Lisäksi pohjoisnavan ympäristö on täynnä toistaiseksi koskemattomia luonnonvaroja, joihin mm. energiayhtiöt haluavat päästä käsiksi mahdollisimman pian. Arktisen keskuksen internetsivustolla todetaan seuraavaa:

"Arktinen jäämeri sulaa kiihtyvää tahtia ja useiden tutkijoiden mielestä kyse on ainoastaan siitä, milloin jäämeri on kokonaan jäävapaa. Jääpeitteen lähtö mahdollistaa taloudellisen toiminnan alueella, jonka öljy- ja kaasuvarannot ovat useiden arvioiden mukaan valtavat. Esimerkiksi British Petroleumin mukaan arktisella alueella saattaa olla jopa 25-50 prosenttia maailman vielä löytämättömistä öljy- ja kaasuvaroista, jotka sijaitsevat rauhanomaisilla alueilla.

Kaikki viisi Jäämeren rantavaltiota ovat esittäneet aluevaatimuksia jäämerellä. Venäjä esitti jo vuonna 2001 vaateensa, joka kattoi melkein puolet jäämeren pohjasta. Pohjoisnavan alle pystytetty lippu osoitti sen olevan tosissaan. Muut rantavaltiot sekä Yhdysvallat reagoivat. Yhdysvallat totesi virallisessa kannanotossaan, että Lomonosovin merenalainen vuorijono ei ole minkään valtion vallattavissa vaan se on osa syvänmeren pohjaa."

Tämä on varmasti peruskauraa usealle aiheeseen perehtyneelle, mutta usealle peruskuluttajalle tällaiset tosiasiat saattavat olla silmiä aukaisevaa luettavaa. Tätä maailmaa hallitsevat rikkaat yhtiöt ja yhtiöiden takana kourallinen ydinporukkaa, jolle mikään ei riitä. Rahan vuoksi ollaan valmiita uhraamaan myös se, mikä on meille ihmisille ja tuleville sukupolville elintärkeää. Minun ainakin käy sääli omia lapsiani ja heidän mahdollisia lapsiaan. Tosi asia on, että mikäli jatkamme saastuttamista ja kuluttamistamme, niin heidän tulevaisuutensa ei näytä hyvältä.

Minun on helppo hyräillä, ostaa uutta pientä kivaa sisustustavaraa ja vähän kertakäyttöistä ja huonolaatuista paitaa ja housua. Ei meidän aikanamme täällä länsimaissa ole tapahtunut mitään hirveää. On vaikeaa ajatella jonkin sortin suurta katastrofia edessämme. Kyllä joku aina jotain keksii, eikö? Yhtiöiden varaan tätä ongelmaa ei kuitenkaan kannata jättää, sillä heidän motiivinsa on, että kun joku kerran ostaa niin mehän tuotetaan. Politiikoilla on myös usein omat suhteensa yritysmaailmaan ja he ovat maanosasta ja maasta riippuen enemmän tai vähemmän korruptoituneita. Vaikka Suomea on aina pidetty mallimaana, niin kyllä nuo poliitikkojen ja yritysmaailman yhteydet ovat näkyneet erinäisten skandaalien myötä myös Suomessa. Ainoa, joka voi jotain tehdä on kuluttaja itse. Me voimme mm. alkaa vaatia erilaisia säännöksiä, joiden mukaan kulutustavaroiden tulee kestää tietyn aikaa ja miettiä tarkasti mitä oikeasti tarvitsemme ja ostamme. Ja tämä onkin sitä vaikeaa kauraa kenelle tahansa, josta viimeksi jo puhuinkin. Enkä ole tekemässä itsestäni tässä asiassa mitään pyhimystä, olen ihan samanlainen kuluttaja ja suuren yrityksen työntekijä kuin useat muutkin, mutta silmäni ovat alkaneet pikku hiljaa aueta tälle touhulle.

Olen myös miettinyt, että voisimmeko alkaa hyödyntämään yhteisöllisiä medioita globaalisti ympäristömme suojeluun? Niin moni ihminen tällä pallolla olisi varmasti valmis allekirjoittamaan vetoomuksen, että esim. Jäämeren alue tulisi suojella ja ilmastonmuutos pysäytettävä. Kun äänestäjät alkavat vaatia asioita, saattaisivat poliitikotkin alkaa kuunnella. Tämä on vaan niin järjetöntä, kerrassaan!

Ja tässä vähän karttaa kuinka tätä napaa sitten jaettaisiin (Lähde: Nature):

Kestämätöntä kulutusta ja dokumentteja

Menneellä viikolla olen taas pohtinut aivan liikaa tämän meidän kulutuksemme kestämättömyyttä. Harmittaa, että olen itsekin siinä mukana ja muuta en voi. Jos aikoo elää tässä yhteiskunnassa ns. normaalia elämää, niin on oltava pelit ja vehkeet. On kulutettava kuitenkin tietyllä tyylillä ja se on piru vie toisinaan vielä niin mukavaa. Olen paljon miettinyt sitä, miten voisin itse vaikuttaa siihen, että voisin pienentää omaa ekologista jalanjälkeäni ilman, että erakoidun Pentti Linkolan tapaan omaan mökkiini ja pysyn siellä. Tällaisia ajatuksia olen saanut kerättyä:

1. En osta turhia tavaroita ja mietin ostoksiani useamman kerran
2. Ostan käytettyä tavaraa ja ekologisuuden lisäksi myös säästän riihikuivaa rahaa
3. En tee enempää lapsia (hehheh, mutta ai miten totta!)
4. Vähennän sähkönkulutustani
5. Käytän jalkojani ja pyörää silloin kun se on mahdollista
6. Käytän julkista liikennettä
7. Lajittelen jätteeni ja kierrätän ne
8. Vähennän lihan kulutustani
9. En matkusta lentokoneella

Doodii. Siinä sitä on listaa ja vaikka kuinka haluaisin pelastaa pallon heti kättelyssä, niin enhän mä noihin kaikkiin kykene. Ykkönen on jo aika haastava, jos vaan haluu jotain. Kakkonen menee aika hyvin etenkin lastenvaatteiden kohdalla, muissa ostoksissa on varaa parantaa. Kolmonen näyttää jo toteutuvan, sillä alan olla aika tyytyväinen lapsikatraani kokoon. Nelonen on ihan toteutettavissa, kun tekee esim. valojen sammuttamisesta tavan. Pyörän ja jalkojen käyttöä voisin ehdottomasti lisätä - kaupanpäälle tulisi raitista ilmaa ja kuntoilua! Julkista liikennettä käytän jo nyt aika hyvin, mutta meillä on silti auto. Yritän kyllä puhua miestäni ympäri, että voisimme myydä sen, mutta hän ei ole vielä lämmennyt. Ja kyllähän se meidän arkea helpottaa, kuten muunkin ööö... miljardin (not guut). Jätteenlajittelu meillä sujuu aikasta hyvin, mutta aina voi parantaa. Lihan suhteen sen sijaan olen tehnyt päätöksen lopettaa kanan-, naudan- ja sianlihan käytön. Vapaana kasvanutta riistaa syön, samoin kalaa, munia ja maitotuotteita. Ja kylässä aion edelleen syödä sitä mitä eteen laitetaan :). Lentokoneella matkustaminen on näistä kaikista lienee henkisesti (ja ihan reaalisestikin) hankalin toteutettava. Tällä hetkellähän tuota on aika helppo toteuttaa ei rahaa = ei lentoja. Mutta matkustaminen on monella tapaa niin antoisaa, että en halua edes kuvitella lopettavani sitä. Tärkeää lienee kuitenkin tiedostaa se, että lentäminen on ilmastolle tosi haitallista ja tehdä enemmänkin pitkiä lomia yhteen kohteeseen kuin matkustaa monta kertaa vuodessa. Lentämiselle on myös vaihtoehtoja, esim. autoilu omalla autolla Euroopassa ja Interreilaaminen, jotka kuulostaa myös hurjan mukavilta vaihtoehdoilta! Lähimatkat on myös jees! Löysin muuten tällaisen jakauman ilmasto-opas.fi -sivustolta, jossa on eritelty päästömääriä ja niiden lähteitä. Ihan mielenkiintoista luettavaa, homma on tosin vuosimallia 2005 (oldie).

Ihmiskunnan aiheuttamat globaalit kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2005 yhteensä 44 gigatonnia (= 44 000 miljoonaa tonnia) CO₂-ekvivalentteina (Gt CO₂-e) [2]. Kaasuista ovat tässä luvussa mukana CO₂, CH₄, N₂O, HFC, PFC ja SF₆.

Päästöt syntyivät seuraavista lähteistä [2]:

• 64 % energiasektorilta (polttoaineiden poltto ja niiden tuotanto ja jakelu)
• 12 % ns. LULUCF-sektorilta (maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous)
• 14 % maataloudesta (eläinten ruuansulatuksen, lannankäsittelyn sekä maatalousmaan metaani- (CH₄) ja dityppioksidi (N₂O)-päästöt)
• 4 % teollisuusprosesseista (teollisuusprosesseista vapautuvat, raaka-aineiden käytöstä aiheutuvat päästöt)
• 3 % jätehuollosta (kiinteän jätteen ja jäteveden käsittely, esimerkiksi kaatopaikat ja kompostointi)
• 2 % kansainvälisestä lentoliikenteestä ja merenkulusta (international bunkers).

Juu, mutta siis kyllä näitä juttuja on ehdottomasti ajateltava. Olen huolissani ilmastosta, mutta vielä enemmän olen huolissani maaperän ja vesistöjen saastumisesta. Niistä pitännee kirjoitella erikseen joku toinen kerta. Mun piti itseasiassa kirjoittaa tähän postaukseen ihan muista kuin näistä asioista mistä kirjoitin. Piti nimittäin jakaa kanssanne hyviä linkkivinkkejä YleAreenalla vielä hetken aikaa esitettäviin dokumentteihin. Toinen on Vihreä vastarinta (linkki) ja toinen Jäteunelmia Kairossa (linkki).  Molemmat dokumentit antavat paljon aihetta ajatteluun ja suosittelen niitä oikein lämpimästi. Erityistä huomiota pyydän kiinnittämään niihin iloisiin naamoihin, joita Kairo-dokumentissa näkyy. Ja niihin huonoihin olosuhteisiin, joissa he elävät. Ja siihen yhteisöllisyyteen, josta uskon heidän naurunsa kumpuavan, eikä dokumentin ole edes tarkoitus kiinnittää siihen huomiota.

Olisipa kiva saada kommentteja siihen, kuinka itse vaikutat ekologiseen jalanjälkeesi ja noista dokumenteista mielipiteitä, mikäli intoudut niitä katsomaan :)

Uutta Vuotta!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Mennyt vuosi oli tosi kiva, toivon kovasti että tuleva vuosi voisi olla yhtä hyvä. Rupesin tässä miettimään, että mitäs viime vuonna tapahtuikaan. Noh, ainakin lapset ovat kasvaneet paljon ja äidin hermot ovat venyneet jälleen lisää toisen uhmaikäisen aloitettua temppuilunsa. Me myös reppureissailtiin lasten kanssa keväällä Kroatiassa ja se oli kyllä mieletön reissu. Voin suositella Kroatiaa ja erityisesti saaria jokaiselle reissailua miettivälle. Me oltiin pääasiassa Hvarilla ja piipahdettiin muutama päivä myös Brelassa ja Splitissä. Voisinkin ottaa kevään aikana asiakseni kirjoittaa reissustamme hiukan paremmin. Lisäksi viime syksynä elämässämme tapahtui muutoksia, kun myös kuopuksemme aloitti päiväkodin ja minä siirryin täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Viime syksy oli rankka ja työntäyteinen, toivonkin että tulevan kevään kurssit eivät työllistäisi ihan yhtä paljon. Lisäksi olen viime vuoden aikana tutustunut moniin uusiin ihaniin ihmisiin, joista useampaa voin ilolla kutsua jo ystäväkseni. Se on tosi hieno asia, jota arvostan ihan hirmuisesti.

Me ollaan taas oltu reissussa kohta viikko, ihan vain Suomea kierrellään ja makoillaan milloin kenenkin sukulaisen nurkissa. Nyt ollaan Itä-Suomessa ja täällä on lunta ihan kunnolla! Eilen oli mukava vaihtaa vuotta, kun puissa on mielettömän kaunis lumipeite ja maa on valkoinen. Lapset ovat tänään pulkkailleet ja peuhanneet ulkona. Ovat tykänneet hirmuisen paljon. Tänään me käytiin sellaisella ihanalla tilalla ulkoilemassa, jossa oli hevonen ja vuohia tallissa. Pihapiirissä oli myös vanha hirsitalo, jossa nykyisin myytiin pullaa ja kahvia. Lapset joivat kaakaot ja äippä ihaili vanhan ajan tunnelmaa. Seinän tummuneita hirsiä ja haaveili, että jos joskus ostaa talon niin tuollainen sen pitäisi olla. Vanha hirsitalo, jossa on tunnelmaa ja pirtin keskellä iso leivinuuni. Saisi itse kasvatella tomaatteja, perunaa ja porkkanaa isolla pihalla. Se olisi mun juttu ja saisi varmaan innostumaan omistusasumisesta ihan eri tavalla. Katseltiinkin itseasiassa miehen kanssa netistä yhtenä päivänä sellaista vanhaa omakotitaloa, jota voisi vähän sisältä remppailla. Noista kun vaan ei tiedä millaisia hometaloja ne sitten on, se hirvittää. :/ Mut haaveillaan :)

Uudelle vuodelle on paljon tavotteita, sekä töiden että opiskelujen suhteen. Haluaisin taas myös matkustella edes hiukan lasten kanssa, vaikka opintotuki (n. 250 e) ja yhden ihmisen palkka eivät annakaan aihetta ylimääräiseen röystäilyyn. Kyllä sitä aina jotakin keksitään. Lähdetään vaikka telttailemaan kesällä viikoksi jonnekin korpeen pienen järven rannalle. Paistetaan tikkupullaa, uidaan ja istutaan nuotiolla, sekin olisi huippua! Kesää odotellessa (: