Tinkimaito

Tiesittekö, että tinkimaitoa eli ns. raakamaitoa on edelleen mahdollista ostaa tietyiltä maitotiloilta? Minä en tiennyt vielä vuosi sitten. Sitten aloin ottamaan selvää, olisiko meidän kodin lähellä jokin maitotila, josta maitoa voisi hakea. Olisihan se ihana juoda käsittelemätöntä maitoa, jossa on vielä kaikki maitoon kuuluvat ainesosat luonnollisessa muodossaan. Löysin Bisan tilan, joka sijaitse Vantaalla Itä-Hakkilassa. Sieltä on nyt meidän perheeseen haettu maitoa vuoroviikoin naapurin kanssa jo melkein vuoden.

Voisin ylistää tilamaitoa enemmänkin. Se on täydellistä sellaisenaan; siinä on mukavasti rasvaa ja se maistuu pehmeältä ja yksinkertaisen hyvältä. Siitä saa tehtyä itse maistuvaa viiliä ja tähän maitoon tehtynä riisipuurokaan ei pala pohjaan. Ja pullat, niistä tulee ihania!

On myös mielenkiintoista, että minä, jonka maha ei muuten kestä kuin laktoositonta maitoa, pystyn juomaan tinkimaitoa ilman minkäänlaisia vatsan väänteitä. Joku on minulle joskus kertonut, että syy olisi siinä, että maidon rasvapisaroita eikä toimivia entsyymejä ole rikottu eikä maitohappobakteereita tuhottu. Näin maidon omat ainesosat auttavat yhtälailla vasikkaa kuin ihmistäkin pilkkomaan maidon paremmin. Lisäksi uskon, että tällainen käsittelemätön maito sisältää hyviä maatilan bakteereita, joihin kaupunkilaiselimistömme ei muuten pääsisi tutustumaan. Hyvää buustausta siis myös immuniteetille.

Olen muuten huomannut, että monet ostavat kaupassa viiliä monta purkkia ja samalla kantavat turhaa muovijätettä roskiin, kun viili on niin paljon edullisempaa ja parempaa itse tehtynä. Ajattelinpas jakaa ohjeen teidän kanssa, niin voitte halutessanne kokeilla.

VIILI:

Lorauta maitoa kulhoon sen verran kun haluat viiliä

Ota viilistä maidon sekaan "juuri" (n. reilu ruokalusikallinen)

Sekoita maitoa ja juurta hiukan haarukalla yhteen. Laita kansi päälle niin että valmistuvaan viiliin ei osu valoa. Jätä pöydälle huoneenlämpöön n. 12 tunniksi. Sitten maito on muuttunut viiliksi. Siirrä jääkaappiin ja nauti viileänä. Ihanaa ja helppoa :). Niin, ja älkää kammoksuko lämpimään jättämistä, viilin hapatteet pitävät huolen, että maito ei mene pilalle huonenlämmössä tuossa 12 tunnissa.

Ja vielä mun mielestä aivan hullun hyvä linkkivinkki kaikille allergioista ja länsimaiden liiallisen puhtauden seurauksena syntyneistä elintapasairauksista kiinnostuneille. Kannattaa aloittaa katsominen n. 60 minuutin kohdalta, kun puhumaan pääsee Tari Haahtela. Luento sisältää tietoa myös mm. rokotteista ja antibiooteista sekä niiden mahdollisista haitoista. Itse en siis ole mikään fanaattinen rokotteiden vastustaja, mutta myönnän suhtautuvani niihin varauksella. Uskon, että ihminen toimii parhaiten, kun sitä ei ole pumpattu täyteen erilaisia ihmisen vajaavaisilla tiedoilla kehittelemiään aineita. Joissain tilanteissa niiden käyttö voi kuitenkin olla perusteltua.

Tähtitaivas

Oletteko huomanneet, että nyt on useampaa iltana (ainakin täällä etelässä) ollut ihanan kirkas tähtitaivas. Tänään taivaankantta koristi jälleen kaunis kuun sirppi ja se on lumoavaa katsottavaa. Elämystä tosin häiritsee kaupungeissa suuri katuvalojen määrä. Ehkä voisimme alkaa vaatia vuosittaista tähtipäivää, jolloin kaikki kaupunkien valot tulisi sammuttaa :). Ei taida onnistua. Parempi karata itse jonnekin pimeään.

Tähtitaivas on ihana Suomessa ja joka puolella maailmaa. Taivaan katselu saa usein myös mahdollisen koti-ikävän lievittymään nopeasti. Suuntaa vain katseensa kuuhun ja miettii, että sitä ihailee joku myös samaan aikaan siellä kaukana kotona. Muu voi ympärillä muuttua, mutta taivas näyttää lähes samalta joka paikassa. Yksi rakkaimpia muistoja tähtitaivaaseen liittyen on reppureissultamme Thaimaasta useamman vuoden takaa. Makoilimme muiden reppureissajien kanssa rannalla ja taivas oli tähtikirkas. Oli lämmin ilta, hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Aallot huuhtoivat saaren rantaa ja yllä oli tuhansia tähtiä, joiden keskellä loisti Linnunrata. Se laittoi hiljaiseksi. Siellä kuun vaiheita tuli seurattua kalenteria tiiviimmin. Tuolla reissulla lapsetkin olivat vasta yksi niistä toteutettavista unelmista. Ja nyt unelmana olisi päästä lasten kanssa pitkälle reppureissulle maailman ympäri. Meidän poika on ollut hirmuisen innostunut tähdistä ja ostamaani tähtikirjaa onkin nyt luettu jo useana iltana iltasaduksi pojan omasta pyynnöstä. Ensi kerralla haluaisin maata sen paratiisisaaren rannalla myös poikani ja tyttäreni kanssa. Kun valot on vähissä ja taivas on kirkas, niin haluan nähdä lasteni ilmeet ja kuulla heidän mietteensä. Siinä on hyvä hetki pohtia omaa pienuutta ja maailman suuruutta. Siihen unelmaan on vielä matkaa, sillä matkakassaa neljälle ei kerätä ihan hetkessä. Unelmilla on kuitenkin tapana toteutua, kun vain on palava halu tehdä töitä niiden saavuttamiseksi.

MinäMINÄminä

Enpäs ole bloggaillut aikoihin. Nyt on taas aloitettava. Olen siis jo kypsään 27-vuoden ikään varttunut kahden lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Tykkään pohdiskella maailman menoa, pyörittää pientä kotiani sekä unelmoida boheemista elämästä rinkka selässä ja lapset kainalossa. Toisinaan tykkään tehdä myös käsitöitä, mutta pikkunäpertelyjä ja askarteluja et tule täältä löytämään [paitsi korkeintaan lasten] :).

Olen pitänyt blogeja aiemminkin, mutta tuolloin ne liittyivät enemmän tai vähemmän noihin kahteen ihanaan vipeltäjään; heidän odotukseensa ja kasvamiseensa. Tässä blogissa haluaisin keskittyä enemmän omiin ajatuksiini ja unelmointeihini ihanaa perhettäni unohtamatta. En oikeastaan vielä itsekään tiedä mitä tulen tänne kirjoittelemaan, mutta eiköhän se tästä pian valkene. Suunnittelu ei ole ollut koskaan vahvinta alaani, etenkään yksityiselämäni puolella. Rakastan spontaniutta ja vapautta.