Joulua ja järkeilyä

No niin, kokkikoulu on ohi ja ollaan päästy ähkyn makuun. Muutamat laatikot ja rosollit tuli harjoiteltua ja kaikki onnistui yli odotusten ja mitään ruokaa en onnistunut soheltamaan ihan täysin pilalle. Eilinen oli ihana päivä, mutta tykkään kyllä niiin paljon näistä joulun jälkeisistä päivistä. Meidän parvekkeen pöytä+ jääkaappi on pullollaan ruokaa ja herkkuja. Kun tulee nälkä (tuleeko?) niin ottaa vain lautasen ja lusikan käteen ja lähtee keräilemään herkkuja lautaselle; graavilohta, kinkkua, laatikoita, rosollia, sienisalaattia, mätiä ja leipää, suklaakakkua, kiisseliä ja kermaa, suklaata, juu neim it. Ja nyt sit istutaan sohvalla, mässäillään, äippä vähän bloggailee ja katsotaan porukalla joululahjaelokuvaa. Nyt menossa Cars 2. Aijai. Miehet ainakin tykkää :).

Eilen illalla makoiltiin miehen kanssa sohvalla ja mietittiin mitä tehtäisiin asunnon oston ja muiden lähitulevaisuuden suunnitelmien kanssa. Nythän siis asutaan vuokralla, kun ei suostuta myöntämään itsellemme, että me joudutaan töiden takia jäämään pk-seudulle asumaan ja ei nyt heti päästä karkaamaan minnekään ulkomaillekaan. Tultiin siihen tulokseen, että kyllä tässä vain täytyy alkaa pikku hiljaa katselemaan kämppiä, että ostaisi oman. Mä vaan haluaisin muuttaa ulkomaille tai repäistä jotenkin. Mua tylsistyttää elämä Suomessa. Kaikkea jännää olisi maailma pullollaan ja me päädytään ostamaan joku oma hölmö koti ja sisustamaan sitä ja erehdytään vielä luulemaan, että sillä meistä tulee onnellisia. Mua ei kiinnosta mikään tavaran kerääminen ympärille, koska se ei tee mua onnelliseksi. Mä haluan tavata ihmisiä, kokea huisia juttuja, makoilla riippumatossa ja katsoa kun lapset leikkii, istua päivällä tavattujen tyyppien kanssa iltaa jossain rannalla... Tiedän, ettei sellaista elämää voi aina elää, mutta käytän rahani ennemmin tollaisiin juttuihin, kun vaikka vaatteisiin ja sisustuskamaan. Mulle asunto on kahle, siksi asuntokauppa ei kiinnosta mua lainkaan. Miksi ihmeessä mun pitää olla näin vaikea?! Ainakin kerran viikossa ajattelen ihan tosissani, että myytäisiin kaikki meidän tavarat ja otettaisiin hatkat. Vietettäisiin elämää yhdessä reissaillen ja annettaisiin kaikki aikamme lapsille. Lopulta rationaalinen minäni hyppii kuitenkin boheemin minäni silmille. Olisi tyhmää lähteä hyvästä työpaikasta ja jättää opiskelut katkolle. Täällä on liian monta asiaa kesken. Liian monta mahdollisuutta. Mutta niinhän aina on. 

Ei sitten muuta kuin asunnon ostoon!

Nettishoppailua

Niin, nyt on tullut minun mittapuuni mukaan shoppailtua netissä paljon. Ostin nimittäin miehelleni kengät Heppo.fistä, kaverille lahjaksi lautapelin Lautapelit.fistä ja itselleni shampoota gorgeousshop.co.uk:sta

Kengät miehelle olivat kutakuinkin tällaiset. Saapuivat postissa jo muutama päivä sitten ja olivat kyllä tosi mieluisat ja laadukkaan oloiset. Se on hyvä, niin ei tartte olla ihan heti ostamassa taas kenkiä :). Meillä maksetaan ihan mielellään laadusta ja ostetaan sit vähän vähemmän.

Minä taas päädyin ostamaan itselleni shampoota, kun nyt nyt käyttämäni luomushampoo ei ole ollut helposti takkuuntuville hiuksilleni paras mahdollinen. Löysin hyvän paketin, joten ostin sitten sellaisen. Nyt on sitten taas shampoota ja hoitoainetta hetkeksi. Ja tiedän, että tämä on mun hiuksille tosi hyvää.

Mun lempparihoitoaine hiuksiin on luomupuolelta ollut muuten Santen Brilliant Care -hoitoaine. Tällainen siis. Ja toi on hyvää tavaraa! Nyt vaan on tullut käytettyä sitä jo useampi vuosi ja tuntuu että hiukset kaipaa vaihtelua. Tuohon aion kyllä palata taas, kun tilaamani Redken ottaa ja loppuu. Suosittelen!!

Bataattilaatikko ja lanttulaatikko

Tein siis jo muutama päivä sitten bataattilaatikot ja lanttulaatikot pakkaseen. Koska löytämilläni ohjeilla on tullut niin hyvät laatikot, päätin jakaa ohjeet kanssanne :).

LANTTULAATIKKO:

1 kg lanttusosetta
1 iso sipuli
siirappia n. 1/3 dl
3 omenaa
(valkopippuria)
1 muna
1-2 tl suolaa
2 dl kermaa
vähän mustapippuria

Paista sipulit pannulla. Keitä lanttukuutiot pehmeiksi ja laita omenat kiehumaan lopuksi. Jos käytät valmista sosetta, niin kiehauta omenoita hetki, soseuta ja laita lanttusoseen joukkoon. Sit kaikki ainekset lisätään jäähtyneeseen soseeseen ja paisetaan uunissa (175-200) n. 1.5 h. Hiukan alempi paistolämpötila ja pitempi tekeytyminen uunissa harvoin huonontaa laatikon makua :)


Bataattilaatikon ohjeen olen löytänyt Lauran tähti -blogista. Kopion tänne hänen loistavan ohjeensa, jota voin suositella joka iikalle :).

BATAATTILAATIKKO


1 kg bataatteja
1 sipuli
3 perunaa
1½ rkl tuoretta inkivääriä
1 kasvisliemikuutio
1l vettä
3 keltuaista
2 dl kuohukermaa
2 rkl korppujauhoja
25g voita tai margariinia
3/4dl siirappia
1tl suolaa
½tl mustapippuria


päälle
korppujauhoja


Kuumenna uuni 175 asteeseen. Kuori ja kuutioi bataatit, sipuli ja perunat. Kuori ja raasta inkivääri. Keitä kasvikset ja inkivääri kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä kypsäksi. Säästä keitinvedestä 1dl, kaada loput pois. Soseuta kasvikset ja jäähdytä sose. Sekoita keltuaiset ja kerma keskenään, turvota korppujauhoja keltuais-kerma seoksessa muutama minuutti. Kaada seos kasvissoseen joukkoon. Sulata voi ja lisää massaan. Lisää myös siirappi, mausteet ja keitinliemi, sekoita. Kaada seos uunivuokaan, ripottele korppujauhoja pinnalle ja paista noin 1½ tuntia. Nauti.

Meillä on joulukuusi!

Jippii. Nyt meillä on kuusi. Tänään leivottiin vielä aamulla pipareita läjä ja koristeltiin myös kuusipiparit. Osa on siis vain niitä erilaisia pipareita karkeilla koristeltuina, mut sit me tehdään myös miehen kodin perinteiden mukaisesti jokaiselle perheenjäsenelle omat isommat piparit, joihin kirjoitetaan nimi ja koristellaan nätisti. Sit vain rautalanka tai naru tehdyn pienen reiän läpi ja avot. Niistä tuli ihania!

Sit se kuusi. Aamulla piparin leivonnan jälkeen lähdettiin hakemaan kuusta vesisateessa. Sää ei siis ainakaan ollut kovin mieltäylentävä. Haettiin niin nätti kuusi, että olen ihaillut sitä koko päivän. Ensin se oli hetken parvekkella, mutta sit kun kaverit oli lähteneet kylästä (oli ihana nähdä <3!) niin tuotiin kuusi sisälle, laitettiin kynttilät ja nyt se tuossa loistaa. Se on niin jouluisen, rauhoittavan ja ihanan näköinen, että ah. Koristeet laitetaan varmaan ihan lähipäivinä.

Meidän piparkakkutalokin onnistui muuten lasten koristelemana aika kivasti. Aikaisempina vuosina olen itse toiminut arkkitehtina, suunnitellen talon pitkän kaavan mukaan (siis sen yksinkertaisimman malli). Nyt kun sit oltiin anoppilassa ja minä hänelle tuskailin sitä kaavoittamista (enhän tietenkään säästänyt viime vuoden kaavoja) niin hän veti kaapistaan piparkakkutalon valmiit muotit! Miksi kukaaan ei ollut kertonut, että on olemassa valmiita muotteja!?! Lainasin ne tietysti, kun anoppi oli oman talonsa jo vääntänyt ja tänä vuonna selvittiin siltäkin vaivalta. Ja se lupaukseni osallistumasta talon rakentamiseen onnistui aika hyvin. Ainakaan sitä ei haitannut se, että makasin sohvalla 38 asteen kuumeessa ja olo oli kuin hakattu. Mutta mies on onneksi hyvä kokoilemaan, joten hän ja lapset sai aikaan kelpo mökin!

PS. Meiltä lähti tänä vuonna tällaiset joulupörriäiset joulukorttien sijasta mummoille ja lasten kummeille. Kun yläreunaan tekee pienen reiän, voi pörriäisestä tehdä vaikka koristeen kuuseen. Ne oli ihania ja niin persoonallisen näköisiä, kun jokainen oli ihan erilainen. Poika leikkasi ja teki kaikki melkein itse!

Nyt kyökkiin.

Huuuh. Eilen oli taas tupa täysi porukkaa. Syötiin hyvin ja istuttiin iltaa miehen siskon, veljen ja veljen tyttöystävän kanssa. Olipa mukavaa. Tiskiä on järjetön kasa, enkä millään jaksaisi lähteä tiskaamaan. On suht aikainen aamu, ja olen päättänyt aloittaa jouluspektaakkelin omassa keittiössäni tuossa tuokiossa - tarkoituksena siis vääntää ainakin lanttulaatikot ja bataattilaatikot pakkaseen ja tehdä vielä uusi piparitaikina niin voidaan tehdä piparkakut kuusikoristeiksi huomenna. Naapuri tulee kohta hakemaan myös tonkan, jonka jälkeen maitoa taas pisaa. Koulun aion korvata tänään Joululla - eikös ne kuulostakin melkein samalta!?

Tiskikone meni rikki joskus n. 3 kk sitten mutta en ole halunnut ostaa enää uutta. Kyllä se osto varmasti jossain vaiheessa on edessä, mutta tykkään niin siitä lautasen fiiliksestä, kun se on tiskattu käsin. Se on siis ihan eri tuntuinen. En pääse siitä eroon. Tykkään myös ihan hiukan tiskata. Siinä näkee kun astioista tulee puhtaita ja se on aika terapeuttista. Suosittelen (:

Meille haetaan kuusi jo tänään tai huomenna!! Hui. Ihan vain siksi, että me lähdetään heti välipäivinä viikoksi sukuloimaan, niin ehditään nauttiakin siitä kun kerran ostetaan. Ne on kyllä hirveen hintaisia, mut pitää lapsilla kuusi olla - ja vähän äiteelläkin.

Nyt keittiötä siivoamaan ja hommiin! Mukavaa päivää kaikille <3

Kelpo meininki.

Olen monesti miettinyt, että ihmisen pääkoppa on kyllä kovin mielenkiintoinen paikka. Miten voi olla mahdollista, että ne asiat jotka vielä illalla ovat pinnalla ja suuria murheenaiheita, tuntuu seuraavana päivänä yhtä tärkeiltä kuin väljähtynyt kahvi. No, joka tapauksessa niin kävi minun murheilleni. Edellisinä päivinä ne oli olleet jäävuoria kaiken muun edessä ja yhtäkkiä ne olivat kuin hiekan jyviä, joiden päällä voisi vaikka tanssia. Hyvä niin :). Mitä väliä on oikeasti kiireillämme ja deadlineilla? Ei mitään väliä. Tekee parhaansa ja jos ei ehdi niin ei ehdi. Ja sillä sipuli :D.

Eilen oli ihana ilta. Luin päivällä yhtä kirjaa Suomen ruuasta ja ruokakulttuurista, ja siellä kerrottiin, että 1800 -luvulla tavallisinakin vuosina noin puolet suomalaisista joutuivat täydentämään ruokavaliotaan korvikeruualla, johon kuuluivat mm. pettu, oljet, akanat ja jäkälä. Tämä fakta ei vielä tehnyt illasta onnellista - hmm, tai oikeastaan teki. Päätin unohtaa ruokaan liittyvät ajatukseni ympäristörasitteista (kuten juusto = jumalaton hiilijalanjälki) ja yhden asian johtaessa toiseen tuli mieletön hinku lähteä ostamaan jotain ihanaa ruokaa meille illaksi, ihan vain juhlistaakseni nykyisiä runsauden vuosia. Niinpä tein illaksi ison kulhon ruokaisaa salaattia ja siihen juustot ja viinit päälle. Kyllä oli pula-ajat kaukana. Nam.

Vuodatusta

Vointi alkaa fyysisesti parantua, mutta henkisesti olen tänään ollut tosi maassa. Olen itkeä tihrustellut tässä nyt enemmän kuin pitkään aikaan. Hanat aukesivat eilen, kun sain proffalta sähköpostia, jossa hän ilmoitti, että minun tulee muokata reilusti erään kurssin esseetä, sillä se ei ollut sellaisenaan kelvannut. Suurin itkun aihe oli se, että olen tehnyt ko. kurssin eteen tänä syksynä niin älyttömästi töitä, että en voinut käsittää, että mun pitää vielä jatkaa sen kanssa puurtamista. Melkein kahden kuukauden kokopäivätyö sen kuppaisen viiden opintopisteen eteen. Kurssi oli raskas ja haastava, mutta tällaiset pitäisi kieltää lailla. Sit jatkoin vuodatustani, koska olen niin surkea, etten onnistunut väsäämään esseetä niin, että se menee läpi. No, tänään onneksi sain yhteyden proffaan, joka sanoi että yli puolet oli joutunut korjaamaan esseitään, mutta eipä se eilen lohduttanut. Sen jälkeen olo on ollut tasaisen harmaa. Jotenkin tuntuu, että on niin monta asiaa, jotka rassaavat lähinnä aikataulujen ja työmäärien takia, että pää hajoaa ja usko loppuu. Yhtä toista kurssiakaan en nyt sit saa suoritettua minkä olisin halunnut suorittaa, kun toi yksi viheliäinen pentele on vienyt kaikki mehut ja ajan. Prhana.

No, jospa tämä tästä kun nukkuu ensi yönä hyvin ja kuvittelee eteensä jotain muuta kuin mustaa, loskaa ja deadlineja.

Flunssajuoma

Hooohhoi. Niin kun olen sanonut, että ollaan pysytty tosi hienosti tervenä jo tosi pitkään, niin nyt sitten piti flunssan iskeä. Kun olin lauantaina saanut porkkanalaatikon tehtyä, niin alkoi tulla olo, että nyt en ole ihan kunnossa. Kuume nousi illan aikana yli 38 asteeseen ja jouduin jättämään kyläilyn kavereillamme väliin. Muu perhe kyllä lähti, joten sainpahan lepäillä rauhassa. Nyt olo sit vain jatkuu. Juon paljon ja yritän pysyä paikallani. Kahden lapsen äitinä se on kuitenkin toisinaan hiukan hankalaa. Kurkku on nyt kuumeen laskettua muuttunut kauhean kipeäksi ja olen saanut kuivan yskän kaverikseni. Grr.

No, aina voi hakea myös hyviä puolia. Mietin tuossa viikonloppuna makaillessani, että tämä tekee mulle ihan hyvää. Olen tehnyt töitä koko syksyn hirmuisella tahdilla, ehkä nyt on tarpeen levätä. Lisäksi sovelsin tuossa ihanan flunssajuoman, jonka toivon auttavan edes hiukan.

FLUNSSAJUOMA:

vettä n. 1l
1 kanelitanko
5 neilikkaa (niitä pikku kukkia)
1/2 tl korianteria (jauheena)
raastettua tuoretta inkivääriä muutama ruokalusikallinen

sit antaa vaan kiehua esim. 5-10 min ja lopuksi maustaa vielä hunajalla. On hyvää ja jouluisen makuista, vaikka ei kipeä olisikaan :)

Porkkanalaatikko ja muut jouluherkut

Tähän asti elämää on päästy niin, että jouluisin on menty omien vanhempien luokse valmiisiin pöytiin. Tänä jouluna haluamme kuitenkin viettää joulun kotona ja se tuntuu aika ihanalta. Olen jaksanut laittaa kotia hiukan jouluisemman näköiseksi, kun tällä kertaa tiedän viettäväni täällä koko joulun, enkä karkaa juuri ennen h-hetkeä. Muutenkin omien perinteiden ja painotusten luominen on tosi mukavaa. Odotan jo jouluaamun tunnelmaa, joulukirkkoa ja joulusaunaa. Oijoi...

Tänään olemme lasten ja miehen kanssa aloittaneet aamumme paistamalla pipareita. Oikeastaan keskityimme vasta piparkakkutalon osien paistamiseen. Huomenna sitten koristellaan koko komeus ja lapset odottavatkin  sitä jo innolla. Tarkoitus on, että onnistuisin pitämään omat sormeni pääosin poissa koristeluista ja antaisin meidän 2-vuotiaan ja 4 vuotiaan hoitaa koristelun. Tulee olemaan vaikeaa, mutta talosta ei siten voi tulla kuin järjettömän koria.

Sain tänään myös aikaiseksi tehdä meille joulun porkkanalaatikot pakkaseen. Osan paistoin heti ja osan pakastin raakana ja paistan ne sitten vasta jouluaattona. Tein meille myös pikku satsin erilliseen kulhoon, jota juuri maistelin ja voi taivas, kun tuli hyvää! Oikeastaan olen aina kuitenkin tykännyt lanttulaatikosta eniten, mutta bataattilaatikko on myös tosi hyvää, kiitos netistä bongaamani loistavan ohjeen. Koska äidiltä saamani porkkanalaatikon ohje oli niin hyvä, niin tässä se myös teille, jotka haluatte kokeilla:

PORKKANALAATIKKO:

5 dl valmista riisipuuroa

1 kg porkkanasosetta

1 muna

1/2 dl siirappia

1 dl kermaa

50 g voisulaa

1 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria

Tee riisipuuro kattilassa ohjeen mukaan. Lisää riisipuuron joukkoon porkkanasose, siirappi, kerma, voisula, suola ja valkopippuri. Kokeile, että seos ei ole liian kuumaa, jotta voit lisätä myös munan. Lisää päälle voinokareita ja korppujauhoja. Paista 200 asteessa tai alle. Jos antaa olla esim 175 asteessa pidempään, niin maku vain paranee. Valmista laatikko on kun pinta on kauniin ruskea.

Ja pitää sanoa, että vaikka äiti Saarioisen laatikot on vielä helpommat joulun antimet, niin näiden laatikkojen teko on tajuttoman helppoa ja nopeaa. Porkkanalaatikon hitaus on ainostaan riisipuuron keitto, joka sekin käy helposti, kun tekee sen mahdollisimman rasvaiseen maitoon ja keittää sen matalalla lämmöllä niin ei pala niin helposti pohjaan. 

Naapurit kylässä.

Juuri kun viime kirjoituksessa valittelin yhteisöllisyyden puutettamme, niin eilen illalla kaksi eri naapuriamme pukkasi kylään viiden minuutin välein toisistaan tietämättä. Oli kyllä superkivaa, kun ihmiset tulivat vain käymään. Ja siis kyseessä oli sellaiset samassa talossa asuvat naapurit, jotka ovat saman ikäisiä ja samassa elämäntilanteessa. Olipa heillä lapsetkin mukanaan. Minulla puolestaan oli kädet taikinassa kun ovikello soi ja se koitui naapureiden onneksi. Molemmat saivat iltapalaksi vielä leivät mukaan. Oli kyllä tosi ihanaa, kun ihmiset tuli vain ihan omia aikojaan. On kiva, kun sovitaan tapaamisia, mutta vielä kivempaa on kun porukka vain tulee piipahtamaan.

Meillä on myös kahden kaveriperheen kanssa sellainen tapa, että aina keskiviikkoiltaisin keräännytään yhden perheen kotiin syömään. Jalkapareja on tuolloin paikalla kaksitoista, joten vilinää riittää. Mutta on kyllä kivaa! Ja vieläpä itse ei tarvitse tehdä ruokaa kuin joka kolmas keskiviikko. Kahtena muuna saa astella valmiiseen pöytään - usein aivan ihanien herkkujen äärelle.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Huuh, ollaan tänään reissattu lasten kanssa pitkä matka Itä-Suomesta takaisin kotiin. Olipas mukava ja virkistävä reissu. Taas jaksaa pyöriä omissa nurkissa paremmin, kun on käynyt vähän välillä pyörimässä muualla. Tänään saimme aamulla herätä mukavan runsaaseen lumisateeseen. Etelä-Suomessa ei olekaan tänä talvena vielä nähty paljoa lunta, joten lapset tykkäsivät kovasti, kun pääsivät pyörimään lumen keskelle.

Itsenäisyyspäivä on aina ajatuksia herättävä päivä. Vaikka usein ajattelen, että olisipa kiva päästä Suomesta pois, niin kyllä meidän oma kotimaa on aika hieno paikka elää. Meillä on niin paljon luontoa ja rauhaa. Täällä arvostan tosi paljon myös sitä, että jokaisella suomalaisella on lähes yhtäläiset mahdollisuudet olla oman onnensa seppä. Tähän moni voi väittää vastaan, mutta olen sitä mieltä, että ne erot jotka Suomessa erottavat ihmisten mahdollisuuksia toisistaan, on olemassa joka paikassa. Suomessa ollaan pystytty kuitenkin aika hyvin eliminoimaan monia muita isoja tekijöitä. Harmillista Suomessa toisaalta on mielestäni meidän suomalaisten arvomaailman kaventuminen. Mikä on oikeasti tärkeää? Raha, kivat sisustustavarat, hieno auto ja kiva käsilaukku? Tiedän, että on monia jotka ei ajattele näin, mutta tiedän että valitettavan monet arvostavat toista ihmistä tai itseään saavutettujen materiaalisten seikkojen perustella. Voiko olla niin, että meiltä on hyvinvointiyhteiskunnan hoivaamina unohtunut yhteisöllisyys ja aito toisesta ihmisestä välittäminen?

Keskustelin juuri hyvän ystäväni ja hänen miehensä kanssa tästä aiheesta. Hänen miehensä on nigerialainen ja kysyin häneltä onko hänen mielestään ihmiset onnellisempia Suomessa vai Nigeriassa. Hän sanoi, että ihmiset voivat Suomessa ehdottomasti materiaalisesti paremmin, mutta onnellisemmat ihmiset löytyvät Nigeriasta. Hänen selityksensä asiaan oli nimenomaan se, että Nigeriassa (ainakin hänen kotikulmillaan) ihmiset pitävät oikeasti huolta toisistaan. Heidän on pakko, sillä muuta turvaverkostoa ei ole. Perheessä voi olla kolmetoista lasta, mutta ei äidin tarvitse olla huolissaan siitä, että hän ei ehdi kotiin ennenkuin lapset pääsevät koulusta. He menevät automaattisesti naapuriin, joka pitää huolen lapsesta kunnes vanhemmat palaavat kotiin. Tottakai isot sisarukset hoitavat myös nuorempiaan. Näin ei äitikään juokse pää kainalossa ja valita kiirettään. Hän myös puhui siitä, ettei tällä hetkellä tunne Suomessa edes omia naapureitaan, Nigeriassa heidät kutsuttaisiin automaattisesti syömään, kun tehdään paljon ruokaa. On siis vähemmän television katselua ym. ja enemmän yhteistä mukavaa aikaa muiden ihmisten kanssa. Niin - ja televisioita ei ole kaikilla. Sitäkin saatetaan kerääntyä katsomaan yhden perheen luokse, joka tekee kokemuksesta mukavamman. Koko keskustelu sai minut tajuamaan, miksi haluan niin paljon ulkomaille ja reissailemaan. Yksi suuri syy muiden joukossa on ulkomailta löytämäni yhteisöllisyys. On kiva tavata uusia ihmisiä ja päästä osaksi sitä yhteisöllisyyttä, mitä muualla on enemmän kuin meillä täällä kotisuomessa. Uskon, että onnea ei luoda materiaalilla ja tavaralla vaan sillä, että ollaan yhdessä, autetaan toisiamme ja jaetaan ilomme ja surumme yhdessä.